Mielenterveysongelmat ajavat yhä useampaa pois työelämästä
Suomessa niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Suomessa vuosittain noin 20–25 prosenttia aikuisista sairastaa jotakin mielenterveyden häiriötä ja lähes jopa joka neljännellä nuorella on todettavissa jokin mielenterveysongelma. Nuorisopsykiatrian lähetteet ovat kasvaneet yli 50 prosenttia vuodesta 2015, eikä hoidon tarpeeseen pystytä vastaamaan.
OECD:n raportin mukaan mielenterveydenhäiriöt kustantavat Suomessa vuositasolla noin 11 miljardia euroa. Kustannukset muodostuvat työmarkkinoiden ja terveyspalveluiden menoista sekä sosiaaliturvasta. Erityisen huolestuttavaa on, että mielenterveysongelmien ehkäisyyn myönnetyt varat ovat vain murto-osan niiden aiheuttamista kuluista. Tämä osoittaa sen, että olemme Suomessa epäonnistuneet täysin mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi tehtävässä työssä.
Epäonnistumisesta osoittaa myös se, että tällä hetkellä yli puolet Suomen työkyvyttömyyseläkkeistä on mielenterveysperusteisia ja alle 30-vuotiaiden mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Vuonna 2020 työkyvyttömyyseläkettä sai mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriön perusteella noin 102 000 henkilöä, mikä on määrältään yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä. Tästä huolimatta mielenterveyspalveluihin ei ole 2000-luvulla panostettu samassa määrin kuin muuhun terveydenhuoltoon.
SDP tavoittelee tulevaisuudessa 80 prosentin työllisyysastetta. Työllisyystavoitteen saavuttaminen edellyttää mielenterveyteen resursoimista ja panostamista, sillä mielenterveysongelmat ovat merkittävin työllisyyttä heikentävä terveydellinen syy. Riittävän varhain aloitettu hoito peruspalveluissa voisi siirtää tuhansia suomalaisia sosiaalietuuksien piiristä työelämään. Työllisyyden edistäminen edellyttää, että entistä harvempi suomalainen putoaa työelämästä mielenterveysongelmien takia.
Mielenterveyspalveluihin tulee varata riittävät taloudelliset resurssit. Lisäresursointi aiheuttaa alkuvaiheessa kasvavia kustannuksia, mutta pidemmällä aikavälillä kustannukset kääntyvät laskuun. Kun mielenterveysongelmia kyetään hoitamaan varhain jo perustason palveluissa, vähenee tarve kalliille erikoissairaanhoidolle. Toimivat mielenterveyspalvelut ehkäisevät myös ongelmien kasautumista ja ylisukupolvistumista.
Tulevaisuudessa painopisteen tulee olla ennaltaehkäisyssä ja varhaisessa tuessa, ei ongelmien korjaamisessa. Sijoittamalla mielenterveyden edistämiseen nyt, on hyöty 15 vuoden kuluttua jopa viisinkertainen.