Sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia ei tule heikentää
Lastensuojelun sosiaalityössä on ajauduttu vakavaan rekrytointipulaan pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Avoimia vakansseja ei ole useilla hyvinvointialueilla saatu täytettyä, sillä avoinna oleviin tehtäviin ei ole tullut lainkaan pätevien sosiaalityöntekijöiden hakemuksia. Vaihtuvuus alalla on myös suurta työn suuren vaativuuden, vastuullisuuden ja kuormittavuuden vuoksi. Sosiaalityöntekijöiden kokema työhyvinvointi ja työssä jaksaminen ovat viime vuosina heikentyneet ja tutkimusten mukaan työntekijät kokevat työssään aikaisempaa enemmän stressiä ja ahdistusta, mikä näkyy alan heikkona veto- ja pitovoimana.
Pula sosiaalityöntekijöistä vaarantaa vakavasti lastensuojelun ydintehtävän eli lasten suojelemisen. Tietyt hyvinvointialueet ovat ajautuneet kestämättömään tilanteeseen, sillä lastensuojelun tuen tarpeessa oleville lapsille ja nuorille ei pysytä nimeämään lain määrittämää vastuusosiaalityöntekijää. Lastensuojeluun on hyvinvointialueilla pahimmillaan jonossa satoja tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria, joiden hätään ja tuen tarpeeseen ei pystytä vastaamaan. Jonossa palveluiden piiriin on lapsia ja nuoria, jotka kokevat päivittäin väkivaltaa, kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä ja hoitonsa laiminlyöntiä. Tilanne on kaoottinen ja heikentää vaarallisella tavalla lasten oikeutta suojeluun, mutta asettaa samalla työssään olevat sosiaalityöntekijät kohtuuttomaan tilanteeseen, sillä työntekijät kantavat työssään suurta virkavastuuta. Sosiaalityöntekijät joutuvat jatkuvasti kamppailla oman eettisyyden ja työn reunaehtojen rajapinnoilla, mikä heikentää työssä koettua hyvinvointia.
Sosiaalityöntekijöiden rekrytointipula on suuri yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii pikaisia toimenpiteitä. Hallitus on esittänyt ratkaisuksi lakimuutoksen (HE 132/2024 vp), jolla heikennettäisiin sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia. Nykyisellään sosiaalityöntekijänä toimiminen edellyttää yliopistotasoisen koulutuksen. Nyt hallitus suunnittelee kelpoisuusvaatimusten heikentämistä niin, että jatkossa sosiaalityöntekijänä voisi toimia myös sellaiset henkilöt, jotka ovat opiskelleet sosiaalityötä sivuaineena tai joiden opinnot on suoritettu avoimessa yliopistossa. Hallitus näkee kelpoisuusvaatimusten heikentämisen ratkaisuksi sosiaalityöntekijöiden rekrytointihaasteisiin. Samalla hallituksen tavoitteena on lakimuutoksen avulla säästää kaksi miljoonaa euroa hyvinvointialueiden kustannuksista.
Lastensuojelun sosiaalityö on vaativaa asiantuntijatyötä, mikä edellyttää sosiaalityöntekijältä vahvaa osaamista ja ammattitaitoa. Erityisesti lastensuojelun kentällä toimitaan erittäin vaativien ja vastuullisten kysymysten parissa, kun arvioidaan ja valmistellaan lapsen huostaanottoa tai päätetään sijoitetun lapsen vapaudenrajoittamisesta esimerkiksi yhteydenpitoa tai liikkumisvapautta rajoittamalla. Sosiaalityössä käytetään julkista valtaa ja puututaan äärimmäisellä tavalla lapsen ja hänen perheensä perusoikeuksiin. Sosiaalityöntekijältä edellytetään laaja-alaista osaamista, jota vain yliopistotasoinen tutkinto tuottaa. Kelpoisuusvaatimusten heikentäminen vaarantaa vakavalla tavalla asiakasturvallisuuden sekä lasten ja heidän perheidensä oikeusturvan. Lakiesitys heikentää myös lapsen edun toteutumista ja asettaa lapset pahimmillaan hengenvaaraan, kun päätöksiä tehdään vailla riittävää osaamista ja koulutusta.
Sosiaalityöntekijöiden saatavuushaasteisiin ei tule missään tilanteessa vastata kelpoisuusvaatimuksia heikentämällä. Keskeistä on parantaa sosiaalityön pito- ja vetovoimatekijöitä kehittämällä palkkaustasoa, parantamalla työolosuhteita, kohtuullistamalla työmäärää, uudistamalla johtamista ja lisäämällä työntekijöiden täydennyskoulutusmahdollisuuksia.
Kahden miljoonan euron säästöä ei tule tavoitella haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten kustannuksella. Lakiesityksellä ei myöskään saavuteta haluttuja säästöjä, sillä kelpoisuusvaatimusten heikentämisen myötä kalliiden ja raskaiden palveluiden tarve kasvaa, mikä johtaa säästöjen sijaan kustannusten nousuun.