Suomessa tarvitaan vauvamyönteistä perhepolitiikkaa
Suomessa on kannettu yhteiskunnallista huolta syntyvyyden romahtamisesta, eikä lainkaan turhaan. Syntyvyyttä tarkastellessa vuonna 2010 lapsia syntyi 60 980, kun vuonna 2019 lukema oli 45 613. Vuonna 2021 syntyvyydessä tapahtui pieni notkahdus myönteiseen suuntaan, kun lapsia syntyi 49 594. Suomessa on kuitenkin nähtävillä romahdus kokonaishedelmällisyysluvussa ja syntyvyys on ollut viime vuosina historiallisen matala. Suomi on pudonnut lyhyessä ajassa korkean syntyvyyden maasta matalan syntyvyyden maaksi.
Syntyvyyden laskun taustalla voidaan nähdä olevan useita syitä. Yksi keskeinen syy on lapsen hankkimisen lykkääminen työn ja koulutuksen vuoksi sekä elämäntavoissa tapahtuneet muutokset. Toisena keskeisenä tekijänä toimii taloudelliset syyt, sillä lapsen saaminen lisää luonnollisesti kustannuksia vaikuttaen näin ollen myös elintasoon. Lisäksi yhteiskunnallisten ajattelutapojen muutoksella voidaan olettaa olevan jonkinlainen vaikutus lapsen hankkimiseen. Lapsen hankkiminen voi esimerkiksi mietityttää muuttuvassa maailmassa, jossa huoli ympäristön turvallisuudesta ja kantokyvystä kasvaa.
Vaikka Suomessa vauvaperheet voivat keskimäärin hyvin, tarvitsemme vanhempien raskaus- ja vauva-ajan tukemiseksi palvelujärjestelmämme kehittämistä. THL:n tutkimuksesta ilmenee, että osa vauvaperheistä on kokenut raskausajan ja synnytyksen jälkeisen tuen riittämättömäksi. Tutkimuksessa vauvaperheet esimerkiksi kokivat, että synnytykseen valmistautumiseen olisi tarvittu enemmän tukea ja ettei tietoa palveluista ollut riittävästi. Lisäksi tukea oman ja puolison jaksamiseen sekä vauvan hoitoon olisi kaivattu enemmän.
Vanhemmuuden tuen merkitys vauva-aikana erityisen suuri
Suomessa tarvitsemme uudenlaista perhepolitiikkaa, jolla syntyvyyteen voidaan vaikuttaa. Hiljattain voimaantullut perhevapaauudistus on tästä ensimmäinen askel, sillä se lisää työelämän ja vanhempien tasa-arvoa ja huomioi nykyistä paremmin erilaiset perhemuodot. Perhevapaauudistuksen lisäksi tarvitsemme kuitenkin vauvamyönteistä perhepolitiikkaa, joka huomioi tehokkaammin vauva-ajan vanhemmuuden intensiivisimpänä aikana. Vanhemmuuden tuen merkitys vauva-aikana on erityisen suuri, johon vanhemmat tarvitsevat keskimäärin enemmän tukea.
Suomessa raskausajan ja vauva-ajan tukimuodot vaativat selkeyttämistä ja kehittämistä. Neuvolalla on keskeinen rooli raskauden valmistautumiseen ja tulevaan vanhemmuuteen tukemisessa. Neuvolan riittävien resurssien turvaaminen on siis ensiarvoisen tärkeää, jotta tulevia vanhempia kyetään riittävästi valmentamaan ja tukemaan. Lisäksi tarvitsemme eri toimijoiden yhteistyön vahvistamista, jotta palvelut muodostavat saumattoman kokonaisuuden ja jotta vauvaperhe saa riittävästi tarvitsemaansa yksilöllistä tukea.
Suomessa tarvitsemme avoimempaa ja rohkeampaa keskustelukulttuuria raskauteen ja vauva-arkeen liittyvistä haasteita. Lapsen syntymä saa vanhemmassa luonnollisesti aikaan niin psykologisia kuin kehollisiakin muutoksia, mitkä voivat aktivoida esimerkiksi vanhemman mielenterveysongelmia tai traumataustaa erityisellä tavalla. Vanhemman traumakokemukset voivat synnyttää vanhemmassa avuttomia tai pelottaviakin mielikuvia, jotka tiedostamattomasti vaikuttavat haitallisesti vanhemman ja vauvan myönteisen vuorovaikutuksen kehittymiseen. Nämä mielikuvat usein myös synnyttävät vanhemmassa suurta pelkoa ja häpeää esimerkiksi siitä, että on jollain tapaa epäonnistunut ja huono vanhempi. Tarvitsisimmekin jo neuvolasta lähtien vanhempien mahdollisen traumataustan systemaattista seulontaa ja asioiden rohkeaa puheeksiottamista. Ensisijaista on kuitenkin ammattilaisten kouluttaminen kohtaamaan ja puheeksi ottamaan raskauteen ja vauva-aikaan liittyviä haastaviakin asioita. Neuvoloissa tarvitaan ehdottomasti lisää osaamista vanhempien mielenterveysongelmien ja traumataustan tunnistamiseksi ja seulomiseksi.