Turkki käyttää länttä pelinappulanaan
Suomen liittyminen Natoon on herättänyt laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut perustavanlaatuisesti Venäjän hyökätessä Ukrainaan, minkä seurauksena Suomi on joutunut arvioimaan turvallisuuspoliittista tilannettaan uudestaan. Maailmanpoliittisen tilanteen heikentyessä Natoon liittyminen on saanut Suomessa aikaisempaa suurempaa kannatusta, sillä Naton jäsenyyden hakemisen on arvioitu lisäävän Suomen turvallisuutta.
Suomen Nato-jäsenyyden hakemisen kompastuskiveksi on aiheutunut kuitenkin Turkin presidentti Erdoganin asettamat vaatimukset Suomelle ja Ruotsille. Keskeiseksi puheenaiheeksi on noussut kurdien tilanne, sillä Erdogan on nostanut ehdoissaan esiin vaatimuksia, jotka tavalla tai toisella ulottuvat koskemaan kurdiväestöä. Erdogan on esittänyt huoltaan liittyen kurdien terroristijärjestöihin, vaikka todellisuudessa taustalta on löydettävissä Turkin omaan valta-asemaan liittyviä tekijöitä. Turkin esittämien vaatimusten taustalla painavat todellisuudessa enemmälti historialliset tekijät turkkilaisten ja kurdien välisissä suhteissa kuin aidot huolet terrorismiin liittyen. Kurdit ovat nousseet Erdoganin politiikan pelinappulaksi.
Turkki on nostanut vaatimuslistallaan esiin esimerkiksi asevientikiellon purkamisen. Suomi on kuitenkin vuonna 2019 keskeyttänyt patruunoiden toimittamisen Turkkiin sen hyökätessä Syyrian kurdialueille. Turkki on kohdistanut aseellisia hyökkäyksiä Syyrian kurdialueelle myös jo aikaisemmin vuosina 2016 ja 2018. Nyt kysymykseksi nousee, pyrkiikö Turkki asettamillaan vaatimuksilla ajamaan omia intressejään kurdiväestön sortamiseksi aidon terrorismiin liittyvän huolensa sijasta.
Suomen ei tule suostua Turkin esittämiin vaatimuksiin sillä ehdolla, että Turkki käy valtapeliään kurdeja kohtaan. Suomi ei voi demokraattisena ja vahvana ihmisoikeusperustaisena valtiona olla purkamassa asevientikieltoja Turkkiin, mikäli vaarana on, että Turkki kohdistaa sotilaallisia ja aseellisia toimia kurdiväestöä kohtaan. Suomen lähteminen Turkin vaatimaan terrorismin torjuntaan ei voi tarkoittaa sitä, että Turkki kohdistaa aseellisia toimia kurdeihin omien päämääriensä saavuttamiseksi ja oman valta-asemansa pönkittämiseksi. Mikäli Suomi asevientikiellon purkamisella hyväksyisi hiljaa kurdialueille kohdistuvat aseelliset hyökkäykset, toimisi Suomi osapuolena myös Kurdistanissa tapahtuvalle kansanmurhalle. On myös huomioitava, että pahimmillaan Turkin toteuttamat hyökkäykset kurdialueille voisivat tarkoittaa vankiloissa olevien ääri-islamilaisen jihadistijärjestö Isisin edustajien vapaaksi pääsyä, mikä aiheuttaisi laajaa ja vakavaa kansainvälistä uhkaa ja turvallisuustilanteen heikentymistä.
Nyt Nato-jäsenyyden prosessin kysymyksenä on, ettei Suomi pääse Turkin kanssa yksimielisyyteen Turkin esittämien vaatimusten suhteen, mikä voisi muodostua esteeksi Suomen koko Nato-jäsenyydelle. Erittäin ikävää tilanteessa on, että Turkki on nähnyt Nato-jäsenyyden keinoksi kiristää länsimaita asettamalla omaa asemaansa vahvistavia vaatimuksia. Suomen ei tule suostua vaatimuksiin vain Turkkia miellyttääkseen, sillä se on Turkille suora osoitus länsimaiden heikkoudesta. Turkki tulee pelaamaan valtapeliään niin kauan, kun länsimaat antavat sille tilaisuuden. Suomen on Turkin kiristyksen sijaan pyrittävä neuvotteluissaan löytämään ratkaisuja, joiden takana Suomi voi myös aidosti seistä arvojensa mukaisesti.