Voitontavoitteluun lastensuojelussa on puututtava

Helsingin Sanomissa julkaistiin 5.1.25 artikkeli ”Myytävänä: lastenkodit”, jossa tuotiin näkyväksi nykyistä suomalaisen lastensuojelun tilannetta. Lastensuojelun kenttä on muuttunut parin vuosikymmenen aikana huolestuttavaan suuntaan palveluiden markkinaehtoistumisen ja yksityistämisen myötä. Lastensuojelulaitoksista noin 80 prosenttia on nykyisin yksityisten yritysten omistuksessa, kun vielä 1990-luvulla yksityiset sijaishuoltopaikat olivat pieniä perhekoteja tai yhdistysten ja säätiöiden laitoksia.

Nykyisin lastensuojelulaitokset ovat keskittyneet muutamille isoille yhtiöille, joiden taustalla toimivat sijoitusyhtiöt. On erittäin hälyttävää, että haavoittuvassa asemassa olevien lasten hoidosta ja huolenpidosta on tullut yhteiskunnassamme bisnes ja että lasten hädällä ja kärsimyksellä on mahdollisuus tavoitella voittoa. Vaikka joukkoon mahtuu toimijoita, joilla on aito halu lasten suojelemiseen ja lasten hyvinvoinnista huolehtimiseen, mahtuu kentälle valitettavasti myös toimijoita, joiden ensisijaisena pyrkimyksenä on voitontavoittelu ja sen maksimointi. Lastensuojelulaitosten vuorokausihinnat ovat nousseet pilviin palveluiden keskittyessä muutamille isoille toimijoille. Lastensuojelun sijaishuollon kustannukset ovat lähes kolminkertaistuneet vuosien 2006–2022 aikana.

Yhteiskunnassamme on epäonnistuttu lasten ja perheiden varhaisessa tukemisessa ja ongelmien ennaltaehkäisyssä, mikä näkyy lasten kodin ulkopuolisten sijoitusten lisääntymisessä. Poliittisissa puheissa korostetaan usein varhaisen ja ennaltaehkäisevän tuen tärkeyttä ja merkitystä, mutta samanaikaisesti oikeistopuolueet näkevät sosiaalihuoltopalvelut säästökohteena. Olemme astumassa vaaravyöhykkeelle, kun lapsille ja perheille tarjottavia varhaisia tukimuotoja supistetaan ja palveluiden myöntämiskriteerejä tiukennetaan. Tulemme maksamaan tulevaisuudessa kovaa hintaa, kun lasten ja perheiden inhimillinen kärsimys lisääntyy ja kalliiden ja korjaavien palveluiden tarve kasvaa.

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa lastensuojelutoimintaa on alkanut ohjata markkinaehtoisuus ja taloudelliset arvot. Tämä kehityssuunta on pysäytettävä välittömästi ja voitontavoitteluun lasten hädällä ja kärsimyksellä on puututtava.